Jokipoikien nettitoimitus on seurannut A-nuorten otteita aina kun on vaan paikalle ehtinyt ja pitänyt muutenkin yhteyttä joukkueen valmennusjohtoon. Lieneekin jo korkea aika ottaa Ärjyjen otteet tarkastelun alle ja antaa päävalmentaja Mika Martikaisen ja Matti Hietakankaan kertoa missä mennään.

Viime kaudella A-nuorten SM-liigakarsintoihin saakka edenneet nuoret Ärjyt ovat aloittaneet kautensa vauhdikkaasti. Joukkueen ensimmäinen tavoite tuli täyteen jo karsintasarjassa, jossa miteltiin paikoista varsinaiseen I-divisioonaan. Tavoitteena oli voittaa kaikki karsintasarjan seitsemän ottelua ja näin myös kävi. Joukkue latoi illasta toiseen vastustajansa kumoon tehden 45 maalia ja vastaavasti omaan päähän päästettiin vain 12 osumaa. Tästä onkin hyvä jatkaa taistelua varsinaisessa I-divisioonassa.

Vaikka divisioonakarsinnassa joukkue kulki voitosta voittoon, niin tekemistäkin vielä riittää

- Tuloksellisesti pelit meni niin kuin oli suunniteltu eli voitettiin kaikki, mutta pelillisesti meillä on vielä tekemistä, kertoo Martikainen.

Osa karsintasarjan peleistä oli runsasmaalisia ja joukkue sai suorastaan harjoitella maalien tekemistä. Eräässäkin pelissä vastustajan maalivahdille kertyi yli 80 torjuntaa. Osa peleistä oli sitten puolestaan tiukempia ja valmennukselle hahmottuikin hyvin joidenkin vastustajien taso.

- Kyllä karsinnassa oli muutamia hyviä joukkueita, mutta oli siellä myös muutama joukkue, jotka olivat aivan väärässä sarjassa. KooVee ja Diskos ovat hyviä joukkueita I-divisioonassa ja sitten toisesta karsintalohkosta tulevat KooKoo, TuTo ja Blues-Team, jatkaa Martikainen.

Kokonaisuudessaan nuoret Ärjyt esittivät iloista ja kurinalaista jääkiekkoa, joista ei tapahtumia puuttunut. Miten tähän on tultu?

- Puolustuksen kautta lähdettiin näihin peleihin, paketti pysyi suhteellisen hyvin kasassa. Toki puolustuspelaamisessa riittää vielä tekemistä, varsinkin nyt kun kovempia joukkueita tulee vastaan.

- Karsintasarjassa hyvää meiltä oli tulosten lisäksi sellainen valmistautuminen peleihin, että oltiin henkisesti ja fyysisesti aina periaatteessa valmiina kun kiekko tippuu. Saatiin hyviä lähtöjä peleihin. Lisäksi puolustus- ja maalivahtipeli oli hyvää.

Varsinaista divisioonaa on nyt takana kolme kierrosta ja joukkueen tahti on jatkunut samana. Kaikista peleistä on voitot alla, joskin viimeisin niistä tuli voittolaukauskisan jälkeen. Mitä kehitettävää joukkueen pelaamisessa vielä on?

- Parannettavaa löytyykin sitten enemmän, esim. sellainen viisikkopelaaminen, että se olisi selkeämpää, koko yhteistoiminta. Lisäksi karsintasarjassa ei ihan löydetty sellaisia kokoonpanoja tai yhtenäisiä kolmikkoja/viisikkoja, jotka olisivat säväyttäneet täydellisesti. Toki tämä johtui myös siitä, että kokoonpano muuttui aika paljon koko ajan.

Yksi asia mikä tekemisestä paistaa läpi on yhtenäisyys, katsomoon on aistittavissa, että pelaajilla on kentällä kivaa ja joukkuehenki on hyvä, mistä tämä kertoo?

- Ollaan pyritty opastamaan paljon sitä, miten iso merkitys joukkueen yhteishengelle on toisten kannustaminen ja tukeminen sekä iloitseminen onnistumisista, esimerkiksi. Nämä on pieniä asioita ja varmasti joidenkin mielestä turhia tai tarpeettomia, mutta varsinkin voittamista ajatellen varsin tarpeellisia asioita. Joukkuehenki on kehittynyt koko ajan positiiviseen suuntaan. Toki sen eteen ollaan tehty paljon hommia, mutta osittain viime aikoina se on alkanut löytyä itsestään, mikä on hyvä juttu.

Karsintasarjan onnistumiset ja hyvä alku divariin, onko siitä tullut lisää paineita ja millaisilla tavoitteilla joukkueessa hommia tehdään?

- Ei sen kummemmin paineita voitoista ole tullut, itseluottamusta kylläkin. Voittamaan lähdetään jokaista peliä, se on hyvä lähtökohta. Ihan klassisesti meidän omalla pelillä meidän pitää lähteä pelaamaan otteluita.

- Tavoite ollaan joukkueen kanssa yhdessä asetettu, se on olla kahden parhaan joukossa tässä sarjassa.

Millaisilla askelmerkeillä tuohon tavoitteeseen päästään, pitääkö omaa tekemistä muuttaa karsintasarjan peleistä?

- Se vaatii varmasti tasaisuutta ja laadukasta tekemistä. Sarja on pitkä, 28 peliä, eli nelinkertainen sarja, joten vastustajat tulevat tutuksi.

- Pelihän elää kokoajan ja sitä yritetään kehittää päiväpäivältä. Perusasiat eivät muutu mihinkään, eli pyritään olemaan aktiivisia ja antamaan aina paine vastustajalle jokaisella kentän osa-alueella. Lisäksi meidän liike pitää olla vähintään samalla tasolla kuin alkusarjassa. Siinä mielessä tietenkin pitää muuttua, että entistä tiiviimpää pitää olla puolustuspelaaminen ja koko viisikon pelaaminen. Ja hyökkäyspeli pitää olla suoraviivaisempaa, koska vastustajat ovat varmasti liikkuvampia, kuin alkusarjassa. Ja meidän vahvuudesta pidetään kiinni, eli pelataan JOUKKUEENA.

Ja kun joukkue koostuu pelaajista, niin joukkoon mahtuu monenlaisia persoonia. Osa pelaajista on pelannut jo edustusjoukkueen mukana ja tullee pelaamaan jatkossakin molemmissa joukkueissa, se katsotaan kuitenkin aina tapauskohtaisesti.

- Meillä pelasi tosiaan edustuksen pelaajia alkusarjassa muutamia (Halonen, Uski, Hukkanen). Nämä pelaajat pelaavat ensisijaisesti edustuksessa, mutta jos he eivät jostain syystä mahdu siellä kokoonpanoon, niin aina päiväkohtaisesti me katsomme tilanteen mukaan kuka on saatavilla ja mihin rooliin.

Lehtereillä on laitettu merkille myös maalivahtien pelaaminen, lähes kaikissa otteluissa tolppien välissä on nähty Milo Pirttinen, joka omalla persoonallaan onnistuu varmasti sekoittamaan vastustajan keskittymistä ja samaan aikaan hauskuuttamaan yleisöä.

- Joo, Milo pitää yleensä peleissä paljon ääntä, osittain meidän kehotuksesta (ohjaa pakkeja) ja osittain omasta tahdostaan. Milo nyt vaan on sellainen omaperäinen kaveri, niin kuin maalivahdit yleensä, positiivisessa mielessä.

- Hyvähän se on että saadaan vähän ääntä ja väriä kentälle. Toki Milon ykkösjobi on tsiigaa, ettei mee limppuu byyrii, ei se sen kummempaa oo.

- Harmi vaan, että kovin moni meillä ei ymmärrä tuota stadin slangia. Kun Oula saatiin takaisin, niin se voi vaikka tulkata sitten noi kaikki puheet Mie/Sie-muotoon, kun se oli tota slangia Jokereissa opiskelemassa

Onko pelaajarintamalla sitten jotain muita muutoksia, kuin nämä edustusjoukkueen kanssa olevat pelaajat ja heidän päivittäinen seuranta?

- Vähän pientä harmia tuottaa armeija + pienet loukkaantumiset. Armeijassa meillä on 5 kaveria, joista kaksi (Milo Pirttinen ja Tero Pykäläinen) on aliupseerikoulussa. Lisäharmia tuo muutamat loukkaantumiset/sairastumiset, mutta niillähän se on mentävä jotka ovat terveinä. Positiivisia uutisiakin tältä puolelta on, kun koko alkukauden missannut Joonas "Hyde" Hyttinen mukaan pelaamaan.

- Ilari Maukonen on uusi maalivahti. Hän on Kalpan kasvatti, joka on pelannut Nuorten SM-liigassa muutamia pelejä. Nyt alkukaudella oli lainassa Hokissa, mutta tuli A-junnujen alkusarjan jälkeen meille. On meillä nyt siis pysyvästi (ei ole laina).

- Maalivahtipuolella kilpailutilanne on hyvä: Milo aloittaa selkeänä ykkösenä ja sitten on liuta haastajia. Maukonen ja latvialainen Konstantin Shipunov sekä B-ikäinen, erittäin lahjakas, Paavo Hölsä, jolle soisi myös peliaikaa jo A:ssa.

Iloista ja hyökkäävää Ärjykiekkoa on tarjolla Mehtimäellä seuraavan kerran 26. ja 27. päivä kuluvaa kuuta. Tämän lisäksi valmentajien mietteitä voi lukea nettisivuilta löytyvästä blogista ja pelaajillekin on oma blogi tulossa. Kaikki ovat oikein tervetulleita katsomaan Ärjylauman taistelua, otteluihin on ilmainen sisäänpääsy, joskin oman, vapaaehtoisen pääsymaksun saa maksaa niin halutessaan.